Kysymykset mitä varmasti moni ihminen miettii, mutta mihin kenelläkään ei ole vastausta.
Tuttu lause jo pokemon elokuvasta. Siinä Mew two. Ihmisen muokkaama Pokémon miettii elämän suurimpia kysymyksiä eikä suostu hyväksymään sitä, että hän on vain ihmisen luoma olento ihmisen tarpeita varten.
Minusta tuntuu monesti samalta. Yhteiskunta on meidän ihmisten isäntä. Yhteiskunta määrittelee mitä olemme ja miten elämme. Jos yrität kapinoida yhteiskuntaa vastaan olet hylkiö. Heikompi aines ja yhteiskunnanloinen.
Olenko? Sekö minä todella olen? Eikä minun elämälläni ole suurempaa tarkoitusta, kun olla orja yhteiskunnalle, jotta saan syödä sen kädestä.
Älä pure ruokkivaa kättä sitä sanotaan.
Mutta onko elämä todella elämisen arvoista, jos elämme sen jonkun muun ehdoilla?
Onko ainoa mahdollisuus selvitä asettumalla tiettyyn muottiin missä ei ole tilaa omille tunteille, toiveille eikä haluille.
Missä joku muu määrää elämäsi tärkeimmistä asioista.
En halua olla yhteiskunnan sätkynukke. Olen liian kunnianhimoinen ollakseni sitä.
En halua edesauttaa korruption leviämistä antamalla itseni yhteiskunnan hallittavaksi.
Miten sitten voin toteuttaa itseäni olematta yhteiskunnan sätkynukke ilman, että olen yhteiskunnanloinen?
Se onkin äärimmäisen vaikeaa!
Sillä mitään ei kanneta nenän eteen. Raha on se mikä pyörittää koko maailmaa. Jos sinulla ei ole rahaa ei sinulla ole valtaa. Tämän opin jo lapsena katsellessani Alfred J Kvackin seikkailuja missä Korppi halusi presidentiksi.
Jotta siis voisi muuttaa maailmaa tai tutkia universumia täytyy olla rahaa. Mistä pääsemmekin isoimpaan ongelmaan. On siis kuitenkin pakko lähteä yhteiskunnan orjaksi, jotta voi saavuttaa suurempaa.
Tiedänpä mitä aiot sanoa!
"Kaikki aloittaa pohjalta. Ei kukaan pääse heti korkea-arvoiseen virkaan ellei ensin tee jotakin vähäisempää työtä"
Olet oikeassa! Mutta entä, kun ei ole ihan normaali ihminen?
Entä, jos ei vaan kertakaikkiaan pysty eikä kykene tekemään mitään tavallista työtä?
Kun pään sisällä on universumin tapainen valtava kokonaisuus miten sitä pystyy irrottamaan yhden galaksin ja panostamaan siihen?
En halua uskoa sitä, että synnyin tähän maailmaan, jotta voin käyttää vain pientä palaa koko aivokapasiteettini sisällöstä?
Puhutaanko maailman synnystä. Me olemme vain pelinappuloita suuremmassa kokonaisuudessa. Kun aamulla lähdette siwan kassalle töihin tuskin mietitte, että ehkä koko maailma on vain illuusio tai tosi tv ohjelma. Ehkä koko maailmankaikkeus on vain uni!
Vai mietittekö?
Minä en mene siwan kassalle, koska minulle maailma on niinpaljon enemmän, kun korruptoitunut yhteiskunta ja sen velvoitteet! Olenkin monesti vitsaillut ystävilleni, että olen vallan toiselta planeetalta.
Mitä enemmän seuraan tämän maailman sairastumista sitä varmempi olen siitä, että minä en kuulu tänne! Olen vain käymässä. Minun elämälläni on suurempi tarkoitus!
Kuka minä olen? Mitä minä teen täällä?
Niitä kyselen jatkuvasti itseltäni. Ja vielä aion sen selvittää! Aion saada vastaukset ja aion todistaa maailmalle ettei kaikki ole sitä miltä näyttää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti