Kun olet erilainen

Kun et sovi joukkoon. 

Heräät aamulla yksinäisenä

Epätoivoisena, pettyneenä ja allapäin

Haluaisit vain olla niinkun muutkin.
Se harmaisiin pukeutuva tuulipukukansalainen tai kynämekossa keikistelevä uraohjus.
Haluaisit olla näkyvä ja toimelias persoona, mutta silti yksi muista ja sekoittua massaan. 

Sinusta puhuttaisiin työyhteisössä niinkun kenestä tahansa muustakin, mutta silti positiivisesti ja ihaillen.

Sinä saisit hyvää palautetta ja palattuasi töistä kotiin olisit niinkun kuka tahansa muukin äiti.
Laittaisit ruokaa ja siivoasit pintapuolisesti, sillä koti ei ole koskaan niin sotkuinen, että suursiivoukseen olisi tarvetta, muutakun jouluna.
Lapset olisivat kilttejä, mutta monipuolisia persoonia ja yhdessä työpäivän jälkeen teillä olisi kivaa puuhaa missä samalla kyselisitte puolin ja toisin päivän tapahtumista. 

Ehkä jotkut päivät menisi töiden jälkeen harrastuksissa ja ystävien tapaamisissa.
Eläisitte perus arkea ja elämää.
Miehesi olisi jalat maassa oleva tyyppi, joka ostaisi kukkia sillontällön muistuttaakseen miten kiva vaimo olet ja järjestäisi kerran kuussa teille yhteisen viikonlopun, jonka vietätte huoltaen parisuhdettanne.
Teillä olisi oma ihana talo mitä yhdessä sillointällöin remontoisitte ja vene millä pääsisi kesäksi mökille saareen.
Lapset voisivat kavereineen tulla yökylään tai jopa kesäksi mukaan.
Lapset pärjäisivät hienosti yhteisössä, kun yhteisössä ja heillä olisi edessä valoisa tulevaisuus.

Näin, jos olisit joku muu.
Et kuitenkaan ole kukaan muu.
Sinä heräät aamulla miettien miksi.
Toivot ettet enää heräisi sillä tämä maailma ei ole sinua varten.
Ihmiset eivät jaksa edes yrittää ymmärtää sinua.
He puhuvat kuinka helpompi olisi ilman sinua, kuinka helpompi olisi, jos sinunkaltaiset tajuaisivat kuolla. 

Sitähän sinäkin sisimmässäsi toivot, mutta et silti kykene tekemään sitä päätöstä.
Lapset tarvitsevat sinua.
Kai mieskin jollain tavalla rakastaa sinua, vaikka näethän sinä mitä kulutat hänet loppuun ja miten paljon enemmän hän ansaitsisi.
Mutta tämä on sinun elämäsi.
Sinulle ei jaettu parhaita kortteja.
Sinun täytyy yrittää selvitä niillä mitä on.
Sinä et voi muuttaa itseäsi, mutta voit oppia elämään itsesi kanssa.
Se vaatii aikaa, se vaatii uhrauksia.
Joskus se vaatii ihan liikaa.
Silloin toivot ettet enää heräisi.
Olet väsynyt tuottamaan pettymyksen itsellesi, läheisillesi ja ennenkaikkea yhteiskunnalle, missä sinulta vaaditaan tiettyä muottia mihin et kuitenkaan kykene asettumaan, vaikka kuinka haluaisit. Sinä olet hylkiö, olet se heikompi aines.
Sinä olet taakka tälle yhteiskunnalle.
Sinun lapsesi maksavat tukitoimineen satoja jopa tuhansia euroja ja sinä omine tukitoiminesi sen saman. 

Tätäkö se tulee olemaan aina? 

Kysyn jälleen miksi?
Mitä voin tehdä toisin?
Mitä voin muuttaa?
Mihin vaikuttaa? 

Kun aamulla herään en herää iloisena työpäivään.
En herää iloisena arkeen miettien mitä sitä tänään tekisi. 

Minä herään kysyen miksi?