Miksi pitää siivota? Kysyy 7vuotias.
"Enhän minä ole edes sotkenut täällä"
Ainainen ongelma.
Kukaan ei ole sotkenut, mutta koko koti on, kuin pommin jäljiltä.
Lapset vetoavat aina siihen, että siivosivat omat jälkensä.
Miten saisin heidät ymmärtämään, että siivoaminen on minulle yhtä vaikeaa, kun heillekkin.
Ei minuakaan huvittaisi siivota heidän jälkiään tai edes omiani.
Inhoan siivoamista.
Lapsena haaveilin taikasauvasta, jolla saisi huoneen tiptop yhdellä lauseella.
Sellaiselle sauvalle olisi nytkin käyttöä.
Kun ei kykene hahmottamaan kokonaisuutta niin on äärimmäisen vaikeaa pitää siistinä kokonaista asuntoa.
Helpointa on siivota pieni osa kerrallaan ja vain yhtä lajia.
Esim kerätä pyykit ja viedä koneeseen.
Mutta, kun kärsii hahmotushäiriöstä on äärimmäisen vaikeaa eritellä siitä sekasotkusta mitään.
Ja sitten se kaikki turha.
Miten jokaikinen kerta, kun siivoaa löytyy kaikkea ylimääräistä ja turhaa?
Mistä se kaikki tulee?
Jos kerran järjestelee kotinsa niin, että kaikella on paikkansa mistä ilmestyy tavarat millä ei ole mitään paikkaa?
Sitä vaan siirretään tavaraa paikasta toiseen eikä saada minkäänlaista järjestystä aikaan.
Joskus tekisi mieli vaan pakata kaikki irtotavara samaan säkkiin ja heittää kaatopaikalle.
Miten turhauttavaa onkaan siivoaminen.
Lapset valittaa ettei jaksa, mutta jos he eivät jaksa niin kenen pitää kaikki hoitaa?
Miten selittää maailmalle, että minä en osaa enkä kykene siivoamaan.
En osaa organisoida enkä hahmottaa kodin perus järjestystä jostain hienosta sisustamisesta puhumattakaan.
Siivoojaa olen miettinyt.
Mutta lainatakseni erään tuttavani kommenttia "pitää siivota ensin, jotta voi kutsua siivoojan"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti